Jotakin punaista Pietarista

Heikki Pietarin rautatieasemalla. Matka Venäjän halki on alkanut!

Selkkaus viisumiasian kanssa ei edennyt yhtään junassa ja ajattelinkin olla seuraavaksi yhteydessä Tilausmatkoihin, joista viisumit hankimme. Selvittäköön asian kuntoon Suomesta käsin. Muussa tapauksessa olemme ongelmissa palatessamme takaisin Suomeen.

Olemme saapuneet onnistuneesti Pietariin ja istun kirjoittamassa tätä paikallisessa japanilaisessa ravintolassa. Japani näköjään lähestyy meitä huolimatta siitä, että olemme Venäjällä. Tarkoituksemme ei suinkaan ollut etsiytyä japanilaiseen ravintolaan, vaan etsimme erästä venäjäläistä kasvisruokaravintolaa, jota ei koskaan löytynyt. Ilmeisesti samalle paikalle oli ilmestynyt tämä mukava japanilainen. Ruoka on maukasta ja tuoretta.

Saimme vaihdettua kaikki junaliput samalla asemalla kuin mihin Pietarin juna meidät toi, eli meidän ei tarvinnut etsiytyä toiselle rautatieasemalle sen vuoksi. Rinkkojen paino alkaa tuntua jaloissa jo nyt, vaikka on vasta ensimmäinen päivä. Ajattelimme ensin kävellä kaupungin halki ja ihailla samalla Nevski Prospektia, mutta nyt tuntuu siltä, että kulkeminen rinkkojen kanssa on niin hidasta, että on viisainta ottaa metro ainakin osaksi matkaa. Kello on nyt 13:40 ja seuraava juna lähtee viideltä kohti Yekaterinburgia.

Pietarin kartta. Rautatieasema, jolle Allegro-juna saapui on ympyröity kartalla.

Meillä saattaa olla mukana mukavaa matkaseuraa!

Ymmärtääköhän Kim-setä, että Venäjällä liikkuu muitakin junia kuin hänen omansa? Saapa nähdä toistuvatko vuoden 2001 tapahtumat. Matka Siperian halki voi saada vielä yllättäviä käänteitä.

Japanilainen ravintola Pietarissa.

Ja mikä parasta, myös työskentely on lähtenyt onnistuneesti käyntiin. Minä sain jo jotakin punaista.