Terveisiä hornankattilasta!

Olemme tällä hetkellä edelleen Beppussa ja huomenna matkaamme kohti Tokiota, joka onkin matkamme viimeinen pysäkki. Kerrottavaa riittäisi kuitenkin aina Vladivostokista alkaen ja saapa nähdä kuinka paljon kuulumisia ehdin päivittää ennen Suomeen saapumistamme. Mutta nyt emmem kuitenkaan vielä puhu mitään kodista tai Suomesta, koska olemme täällä - hornankattilassa eli Beppussa.

Beppu on Japanin kuumien lähteiden pääkaupunki eikä suotta. Joka ikisessä kulmassa tuntuu pulputtavan ja kihisevän joku vesisuoni. Olemme majoittuneet Khaosan Beppu -nimiseen guest houseen, joka on erittäin miellyttävä hostelli japanilaistyylisine tatamilattiahuoneineen. Lisäksi huoneet ovat edullisia, henkilökunta puhuu englantia ja osaa neuvoa meitä hyvin paikallisiin tapoihin ja opastaa parhaisiin paikkoihin.

Tämä päivä on ollut taivaallinen. Monen viikon rinkan raahaamisen ja junassa matkustamisen jälkeen kuumissa lähteissä lilliminen on tuntunut mahtavalta. Kolottavat jäsenet rentoutuvat siellä kummasti ja ajatukset avautuvat miettimään uusia teoksia ja tyhjyyttä - joka on myös hyvin tärkeä osa taiteilijan arkea. Pitää uskaltaa kohdata tyhjyys ja pitää uskaltaa mennä tyhjyyteen silloin kun tuntuu että kaikki kaatuu päälle jos töitä on liikaa.

Pitkien ja nautinnollisten yöunien jälkeen futon-sängyllä tatamilattian tuoksussa kävimme ostamassa aamiaisemme läheisestä ruokakaupasta ja menimme nauttimaan sen meren  rannalla. Ilma oli kuuma ja pilvetön, mutta varjossa saimme nauttia pienestä tuulenvireestä ja siitä, kun joku paikallinen otti juuri päivänokosia viereisellä penkillä ja hänen toverinsa kävi välillä tökkimässä nukkujaa sormenpäillä jalkapohjiin ja heinänkorrella nenään. Uni maittoi toverille kuitenkin siinä määrin, ettei edes pahinkaan kutitus päässyt herättämään ruususen unta. Ja hyvä niin.

Aamiaisen jälkeen lähdimme samoilemaan tulikuumalle rantahietikolle ja annoimme meren huuhtoa varpaitamme. Intouduin merestä niin, että kävelin lopulta vaatteet päällä kokonaan veden alle ja kelluin aaltojen vietävänä hetkisen. Tämän jälkeen tutkin rannalta löytyviä simpukoita ja muita kummallisuuksia. Vaikka vaatteet olivat litimärät, valuin hetken päästä taas hikeä, joten siirryimme takaisin varjoon ja päätimme lähteä hostellille suunnittelemaan päivän ohjelmaa.

Beppu on täynnä onseneita eli kuumia lähteitä sisältäviä kylpylöitä. Kylpyjä on myös tarjolla useita erilaisia, on mutakylpyjä, hiekkakylpyjä, mineraalikylpyjä, suolakylpyjä jne. Lisäksi vuoristossa olisi piilossa olevia kylpyjä, jotka eivät maksa mitään, kunhan ne vaan löytää. Mikä olisikaan ihanampaa kuin samoilla vuorilla ja piipahtaa välillä rentoutumassa kuumassa lähteessä keskellä tarunomaisia maisemia. Mikäli varallisuuteni ja aikani riittäisi, viettäisin mieluusti vuoden lillien erilaisissa kylvyissä. Nyt oli kuitenkin pakko tehdä päätöksiä. Valitsimme siis mutakylvyn, jota kehuttiin harvinaiseksi kokemukseksi, lisäksi muta tekee hyvää iholle, mikä taas tekee hyvää meille, koska emme ole edelleenkään päässeet saunaan koko reissumme aikana.

Matkaa mutakylpyyn oli bussilla vajaan puolen tunnin verran ja tapamme mukaan saavuimme paikkaan sen verran myöhään, että aurinko oli jo alkanut laskea. Olen havainnut tämän saman ongelman myös Suomessa. Juuri siihen aikaan kun minä alan päästä vauhtiin, on muu ympäröivä yhteiskunta jo menossa yöpuulle ja sulkemassa paikkojaan. Mistähän mahtaisi löytyä paratiisi yökukkujille ja joustavaan aikakäsitykseen tottuneille? Japanilaiset ovat tietyssä määrin hyvin samanlaisia kuin suomalaiset. He nimittäin ovat hyvin järjestelmällisiä, säntillisiä, kuuliaisia ja ohjeita noudattavia. Tosin japanilaiset ovat sitä huomettavan paljon enemmän kuin suomalaiset.

No mutta ennen kuin tapani mukaan harhaudun polulta, niin palaan asiaan. Saavuimme siis kylpylään puolitoista tuntia ennen sulkemisaikaa ja solkotimme englantia melkein täysin japania puhuvalle lipunmyyjälle, joka puolestaan sai solkotettua meidät suunnilleen oikeaan suuntaan eli kylpyjen suuntaan.

Valitsimme kylpylän osittain myös siksi, että osa kylvyistä oli naisille ja miehille yhteisiä eikä meidän tarvitsisi olla koko aikaa eri tiloissa ja voisimme yhdessä ihailla maisemia ja vaihtaa ajatuksia ja tuntemuksia. Naisten osastolla oli ensin japanilaistyylinen peseytymisalue, eli pikkujakkaralla istuen huuhdotaanämpärin avulla keholta pois kaikki ylimääräinen, jonka jälkeen voi siirtyä nauttimaan varsinaisista kylvyistä. Ensimmäinen kylpy oli kuin linnunmaitoa, värikin oli samanlainen. Kylpy ei ollut syvä, vain kaksi askelmaa alaspäin ja pohjalla istuen pystyi nauttimaan veden lämmöstä ja rikin "tuoksusta" ja rentoutumaan kuuntelemalla pulputusta, joka tuli läheisestä lähteestä mistä kylpylä sai vetensä. Vesi oli kuumaa muttei helvetillisen kuumaa.

Toinen kylpy olikin mutakylpy, joka oli hyvin mielenkiintoinen kokemus. Veden pinta näytti samanlaiselta kuin aikaisempi mineraalikylpykin, mutta kylvyn pohja oli täynnä liukasta mutaa, joka tuntui aluksi hyvin epämääräiseltä jalkapohjia vasten. Hetken tunteeseen totuttua alkoi kuitenkin nauttia ja rentoutua.

Mutakylvystä siirryin höyrykylpyyn, joka tarkoitti kuumasta lähteestä voimaansa saamaa höyrysaunaa, erittäin miellyttävä kokemus sekin. Saunan ulkopuolella oli virkistävä kylmempi lähde, jossa pystyi huuhtomaan välillä kehoaan saunomisen välillä.

Koska lipunmyyjä ei osannut kunnolla englantia ja koska me taas emme osanneet sanaakaan japania, oli minulle yhteisten kylpyalueiden löytäminen haastavaa. Pyörin alueella kuin puolukka pihakeinussa ja päädyin lopulta istumaan viereiseen kuumaan lähteeseen, jossa oli hierova suihku. Myöhemmin kävi ilmi, että tämä oli miesten aluetta. Oli kuitenkin jo niin myöhä (seitsemän illalla no jo myöhä japanilaisille), ettei muita kylpijöitä ollut paikalla.

Kun Heikkiä ei alkanut näkyä, aloin epäillä olevani väärässä paikassa. Lähdin seikkailemaan uudestaan ja päädyin lopulta kuin ihmeen kaupalla ulkoaltaaseen, jossa odottivat tutut kasvot. Kyseessä oli naisille ja miehille tarkoitettu yhteinen sekamuta-allas, jossa mahtui jo liikkumaankin paremmin. Mutavesi ei ollut joka puolelta yhtä kuumaa, joten kylpijä pystyi valitsemaan haluamansa lämpötilan. Yhdessä kohdassa allasta pylputti kivien välistä, mikä taas oli merkki siitä että siinä oli kuumaa. Altaan pohja oli täynnä luonnonkiviä, joita ei oltu aseteltu mitenkään lattian pintaa kuvastamaan, vaan ne olivat luonnollisissa asennoissa, osa korkeammalla ja osa matalammalla ja liikkujan pitikin edetä hyvin rauhallisesti mudan keskellä, jos halusi selviytyä satuttamatta varpaitaan törröttäviin kiviin.

Aika alkaassa tuntui valuvan liian nopeasti ja pian olikin jo aika poistua. Kylvyn seurauksena oli hyvin raukea, rentoutunut ja hyvä olo, iho oli kuin linnunmaitoa kylpemisen jälkeen. Olimme nähneet bussimatkan aikana niin mielenkiintoisia savuavia kuumia lähteitä, puita ja muita mielenkiintoisia paikkoja, ettemme halunneet mennä enää bussilla takaisin, vaikka matkaa olikin takaisin kaupunkiin reilut 8km. Päätimme siis kävellä. Tämä osoittautuikin loistavaksi vaihtoehdoksi. Matkalla bongasimme puiden seasta höyryäviä onseneita, jotka muodostivat tuulen mukana liikkuvia tarunomaisia savupatsaita. Heikki oli ottanut Led lenserin mukaan ja pääsyimme leikkimään varjoleikkejä heijastaen käsillämme kuvia puiden oksiin ja savuun. Tämä oli niin kivaa ja näytti niin hyvältä, että aloin kuvaamaan käsien liikkeitä kameran laukaisin pohjassa. Tästä sainkin loistavaa materiaalia tulevaa videoteostani ajatellen. On hassua missa kaikissa tilanteissa sitä päätyykin tekemään töitä ja kuinka mukavaa se voi olla!

Uupuneina palasimme takaisin majapaikkaamme, nautimme lasillisen paikallista hyvää punaviiniä, söimme hieman kalaa ja minä jäin päivittämään blogia Heikin jo mennessä nukkumaan. Aika ei tunnu millään riittävän kaikkeen mitä haluaisi tehdä ja kokea. Kello on nytkin jo puoli viisi ja huone täytyy luovuttaa huomenna (eli tänään) yhteentoista mennessä. Ennen sitä haluan kuitenkin vielä kokea hostellin oman onsenin sekä ulkona olevan, jaloille tarkoitetun onsenin, joka tuntuu taivaalliselle ja rentouttaa ennen kuin taas nostamme rinkat selkään ja suuntaamme katseemme kohti Tokiota.