Avajaiset CASO Contemporary Art Spacessa

Kupla esitettiin RED -näyttelyn avajaisissa CASO Contemporary Art Spacessa Osakassa, joka on Osakan suurin galleria. Tila on uusi, hieno ja avara. Kupla sai aivan mahtavan vastaanoton ja sain paljon kiitosta sekä AVA-gallerian että avajaisvieraiden osalta. Esityksen edettyä pallon sisäpinta huurustui niin, että pystyin käyttämään sitä piirtämiseen. Esitys alkoi sillä, että tuulettelin itseäni mustalla viuhkalla ja otin kontaktia yleisöön kutsumalla heitä koskettamaan kättäni pallon läpi. Tämän jälkeen puhalsin punaisia ilmapalloja niin paljon, että kuplan sisäpinta täyttyi niistä.

Hengissä ollaan!

Varoituksista huolimatta matkamme Japaniin ei estynyt ja hirmumyrsky laantui kuin tilauksesta juuri silloin, kun ostimme laivaliput Busanin kansainvälisestä laivaterminaalista. Alkumatka oli aallokkoinen ja hihkuimme Heikin kanssa riemusta, kun aallot ottivat parhaimmillaan vatsanpohjasta. Loppumatka oli kuitenkin seesteinen eikä jälkikäteen tullut edes sitä kuuluisaa haamulaivakeinumista, joka aallokkoisen kelin jälkeen saattaa kestää päivän.

Innokkaille lukijoilleni täytyy heti pahoitella, etten ole ehtinyt päivittää blogia pitkään aikaan. Seikkailut Korean maalla ovat teiltä vielä täysin pimennossa, mutta haluan heti ensin kertoa, että eilen oli näyttelyn avajaiset, jotka menivät todella hyvin! Kaikki mahdollinen aika ennen sitä meni näyttelyn ripustukseen. Olihan minulla vielä yksi installaatio kokoamatta näyttelyyn. Koreassa etsimme lähes koko käytettävissä olevan ajan Heikille instrumentteja ja minulle materiaalia installaatiota varten.

Koska viime yönä venähti viiteen ennen kuin pääsimme nukkumaan ja koska kirjoitettavaa on niin valtavasti, laitan tähän nyt ensin vain kuvia avajaistunnelmista ja päivitän tekstiosiota myöhemmin.

Performanssin aloitus.

Alussa vilvoittelin itseäni mustalla viuhkalla ja vilkuttelin ihmisille.

Hostellin työntekijä Amy, jonka kutsuin avajaisiin. Hän uskaltautui myös ensimmäisenä koskettamaan minua kuplan läpi.

CASOn työntekijä.

Paikallinen kuvataiteilija, Toshiharu Wataru.

Heikki teki teokseen äänimaiseman, jossa hän käytti muun muassa Vladivostokista ostamaamme kukkopilliä sekä Seoulista ostamiamme muovista, kirkuvaa kanaa sekä soivaa hyrrää.

Kohtaamisia.

Minä ja kohtaaminen Toshiharu Watarun kanssa.

Performanssin alussa myös lepäilin hetken kuplan pohjalla.

Minä, Heikki ja Kupla.

Heikki, huilu sekä kameratelineestä kyhätty mikrofoniteline.

Yksi lehdistön edustaja oli paikalla avajaisissa ja he kyselivät hyvin kiinnostuneina Punainen vyöhyke -installaatiostani, jonka työstin materiaalista minkä sain junamatkani aikana Venäjän halki.

Heikki.

Performanssissa puhalsin kuplia kuplan sisään. Tässä tapauksessa käytin punaisia ilmapalloja, jotka pikkuhiljaa peittivät kuplan lattian.

Heikki

Minä, punaiset kuplat kuplan sisällä ja Heikki äänimaisemineen.

Avajaisvieraita.

Kuvia ylhäältä päin otettuna.

Heikki ja Koreasta ostettu musiikkihyrrä, jota muokkaamalla Heikki sai aikaan soittimen.

Avajaisvieraita ja Kupla.

Minä ja AVA-gallerian Edson.

Edson.

Edson.

Punainen vyöhyke, installaatio, 2011.

Pikkutyttö, joka ensin katseli esitystäni turvallisesti tuttia imien isän sylistä, mutta joka lopulta uskaltautui koskettamaan minua pallon läpi. Tyttö hihkui riemusta esityksen päätteeksi, kun pääsi käsiksi ilmapalloihin.

Kupla alkoi pikkuhiljaa täyttyä punaisista ilmapalloista ja sitä mukaa höyry pallon sisällä lisääntyi kun happi väheni entisestään.

Kupla ja Heikki. Tässä vaiheessa asetin yhden punaisista palloista pääni päälle ja riisuin mustan hameen, jonka sisältä paljastui uusi yllätys, PUNAINEN PALLO, joka vei mielikuvat japanin lippuun.

Riisuin lopulta mustan hameen kokonaan ja loppuesityksen asuste oli täysin valkoinen lukuunottamatta punaista pallon kuvaa rinnassa.

Minä, Kupla, punaiset pallot ja punaisella pallolla varustettu asuste.

Avajaisperformanssia varten olin hankkinut etukäteen erityisen asun, joka oli muuten kokovalkoinen, mutta keskellä rintaa oli punainen pallo, joka kuvasikin Japanin lippua loistavasti. Asun olisi saanut myös pään yli niin, ettei kasvojani olisi näkynyt ollenkaan, mutta tällöin olisin menettänyt katsekontaktin yleisöön.

Japanilainen kuvataiteilija Toshiharu Wataru, joka innostui osallistumaan performanssiini niin, että siitä tuli suurelta osin vuorovaikutukseemme pohjautuva duetto, jonka rytmitti Heikin tekemä äänimaisema.

Kävimme läpi mitä erilaisempia liikeratoja ja asentoja.

Kokeilimme erilaisia vuorovaikutuskeinoja myös makuuasennossa kädet, pää ja jopa jalat yhteenliitettyinä yleisön nauraessa ja ihastellessa taustalla.

Esityksen luonteeseen kuuluu, että pyrin imitoimaan katsojan liikkeitä. Tässä on hieno kohtaaminen saman japanilaisen kuvataiteilijan  - Toshiharu Watarun kanssa.

Heikki toimi paitsi muusikkona, myös avustajanani, että pääsin palloon sisälle ja ulos.

Esityksen päätteeksi heitin yleisöön punaiset ilmapallot, joita pallottelimme hetken yhdessä, josta varsinkin lapsivieraat olivat innoissaan.

Pallottelua.

Pallottelua.

Jaoin näyttelykutsuja myös hostellin respassa ja yksi työntekijöistä tulikin avajaisiin.

Kaisu Lundelin, jolla on myös teoksia näyttelyssä. Hän oli toisena suomalaisena paikalla juhlistamassa avajaisia.

Minä ja taiteilija Toshiharu Wataru.

Helena Cardoso ja Toshiharu Wataru.

Avajaistunnelmaa.

Jukka Huhtalan teoksia.

Ulla Remeksen teoksia.

Avajaistunnelmia.

Avajaistunnelmia.

Punainen vyöhyke, installaatio, jonka työstin materiaaleista joita keräsin matkan aikana halki Siperian. Laitan lisää yksityiskohtakuvia myöhemmin.

Avajaisvieraita.